| |
|
ILIMASTOM'MUUTOS
Osta levy Magnum Shopista!
1. Perinteesin tavoon sekaasi
Arvoosat emännät ynnä isännät,
tänä ehtoona tantsuulut taharittaa,
REEHUUPIIKLEEES!
Mun proilerikasuattamos on 20 000 kanaa,
ja yks lisää, jos vaimmoki lujetahan.
Hillevi on muninu meille kuus kakaraa,
joillon jokahittellä humanistinen harrastet.
Elikkä pelaavak`kiekkua jonsei oo laskettelemas.
Mennät `talavenaki viirellä kainalosauvat! Sissus!
Ainon rahak`kaikki ja tstsressin tähäre perijantaasin
hankkiurun
PERINTEESIN TAVOON SEKAASI!
Proilerikanala on sitte ylityperä viritys koko laitos.
Ei oo meinaan lekhoornit älyllisesti järin
kasevaa seuraa.
”Krooop-pop-pop-pop” ja tuhurit on aamuusin
tuulahrokset paskomisiista.
Niin mälyttömän katkera ammoniakin kitku,
notta silimiä kinnervööttöö ja hengen salapaa.
Sev`verta raskahasti jurppii, notta viikonloppuna
teen Irwinit ja hankkiurun
PERINTEESIN TAVOON
SEKAASI!
Jokuja periaattehia mulla toki on, kuten proileria
minen syö,
eikä niin jano tuukkaa, jotta Lapin
Kulta maittaas. ”Tuo tunturipurojen raikkaus!”
Mielummin imaasen ikenihin anopin reumalääkkehet,
ja juora trönistän pötin Jallua kyyttipoijaksi.
Polttelen piipulla teetä ja hiuksia!
Jos paremmat kemikaalit teköö välipään,
niin pruikkaan rouvan nesessääristä reororantit
kiruksihin. Holaasen taliklöntin nassuhun ja
päälle tuupi Erikeepperiä.
Lopuksi rentourun kattomalla BB-talua ja
eruskunnan kyselytunnin, koska neki mokeltaa
PERINTEESIN TAVOON SEKAASI! HI!
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Harri Ylinen
kb: Sauli Perälä
gtr: Joose Tammelin, Ari Antila
sax: Albert Lenkiewicz, Harri Ylinen
trp: Kimmo Toiviainen
trb: Jukka Ylinen
bass: Joose Tammelin
dr: Jere Lahti
|
2. Liiverikeinu
Mitä sää ny meinaat? Joka kerta ku mua hutsaa sul’ om’ mikreeni.
Eres-taa vain seilaat, luulis notta mensit maate, jos niin kivistää.
Mää meen liiveriin, lähären vieraisiin.
Mitä kuulem’ meinaat? Kohta kum’ mä riisun sulla pollaa jomottaa.
Silti naamaas peilaat, ja mää housut linkoos turhan päite täritän.
Isköö iskias, mensut mukamas…
Pimppilinnahan mää Sallin työ meen Jopollain, vaan maksaahan se hunajaa.
Kun ei iliman saa, voi säästää eres taksiista – ja sen tähren pyöräälenkin.
Mikä siin’on mennes, öinen ilima raitis keuhkoohini pureutuu.
Elokuun yötaivas; sysimusta niinku sielu ämmän pihtaavan.
Pirä juluppis kii! Jipii Jokipii!!
Vaikka toisaalta sei jaksa yhtää naurattaa, ku sen työnä niin moni käy…
Häjy fiilis on, syrän niin raskas levotoon, ku Sallilla syfiilis on.
Mitä siis ny meinaat? Joka kerta ku mua hutsaa sää saat kohtauksen.
Tuhannesti teilaat, kuinka monta kertaa oikeen pitääs vonkua?!
Mä meen liiveriin, hirtän itteni.
(Liiverikeinussa sää arvooses lährön toki saat.)
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Jukka Ylinen
clar: Stefan Lenkiewicz
bass-clar: Heikki Turunen
kb: Sauli Perälä
harmooni: Joose Tammelin
bass: Petri Välimäki
dr: Jere Lahti
|
3. Markkinoontitaloustango
Uunituores tangovinalisti ryykää lavalle, perähnänsä Hietamies.
Kokokansan suosikki on puronnut jo Turuus, pian yleisökin on jo tipoties.
Rippikouluiästänsä huolimata laulanut jo hirvipeijaasoopperassa on.
Vielä ruunu kultainen ja elämä käressä ikuisen kohtalon.
Vaihrevuoret osalla jo vinalistiehrokkaista lemmenliekin himmentää.
Vain nuori poika kauniina laakerkengän lailla seasta kimmeltää.
Tangokansalta jo nakrihia nuoren päälle rotekstiksi ropajaa.
Silloin sekos solisti ja puukon pultustansa hamuaa.
Tannssia kai saa, rumpaa maljalle ikuisen nuoruuren.
Tango syrämmen, on kuin liekki rauhattoman rakkauren.
Tahron Jouko Viljasen vierelle istumaan, kuulen tahrin selvemmin joukosta orkesterisoittajien.
Jää tangokansa murheineen seinooviereen seisomaan.
Tartuun putkeen fakotin koko salin pakotin tämän tangon kuulemaan.
Tottamata poliissit ja ampulanssi hälytettiin paikalle ja kyntökaverit tietenkin
Palopäälliköllä rinssin titteli on plakkarissa vuorelta kahreksanviis.
Vakottia käyttänyt on ennenkin Tauno Palon tainnuttamiseen.
Lusan hallin takahuoneen seinällä siitä jälki hirmuinen muistona muistuttaa.
Tannssia kai saa, rumpaa maljalle ikuisen nuoruuren.
Tango syrämmen, on kuin liekki rauhattoman rakkauren
Tahron Jouko Viljasen vierelle istumaan, kuulen tahrin selevemmin joukosta orkesterisoittajien.
Jää tangokansa murheineen penkille seisomaan.
Tartuun putkeen fakotin koko salin pakotin tämän tangon kuulemaan.
Ihan huikeeta. Oikeesti. Huikeeta. Oikeesti.
säv, san, sov: Matti Ågren
voc: Matti Ågren
kb, dr: Matti Ågren
|
4. Rottaan hipoos
Yhyrysvaltaan Tsäksonilla, mikon syvää etelää,
tarkootamma täs ny silti Teuvalta Riipinkylää.
Sielä pitää pileetänsa huree lauma rottia,
eräs niistä tairokkaasti matkii Pavarottia.
Suotta se aarioota juhliin toi,
toivotoon pohojasakka ne torpeeroi.
Rahvasta taire ei yhtää jaksa kiinnostaa,
räävitöön räkärokki naurattaa.
On meno köppäästä aina rottaan hipoos,
käynystä kuraa muovikipoos.
Karsia meteli ja pönäkkää
tunkuhun asti on ämmää välijää.
Viimme vuonna kuultiin kemuus oikeen Mansen Koleraa,
erellisnä yhtä häjy setti itte Ilonaa.
Huonoommista huonoonta on ollu Epun Syränyö,
ynnä Kolomas narttu sekä Mampo, Rinko, Täryvyö.
Heikua kiertueet’ ol lopettaa, rassukat muuta ku ei osaakkaa.
Ne jokka pikkuusen jonkup’ päälle ymmärtää,
häipätes tunti myötähäpiää.
On meno köppäänen aina rottaan hipoos,
rokkulitarat aiva tinoos.
Alkeellinen ja ala-arvoonen
on tekniikka käpälään karvaasien.
On olo onnetoon aina rottaan hipoos,
turvoksis ja kamfääritipoos.
Tarkootus jytätes on saastuttaa –
tautia tartuttaa ja konhoottaa.
Ku sanootus ja sävellys ja sovitus on paskaa,
väki vinkuu, hännät veuhkaa, pumppu nostaa taksaa.
Ei reiru rottaan rupupänri uuristu tai kehity,
mitää myönteestä ei vuosikausiihin oo keksitty.
Joskus vain viulu vähä yrittää
laulua uniksessa söheltää.
Waffaamet tyyrihit ainuastansa muuttuu,
soitosta sisälmys se vain puuttuu.
Yleesö entisiä on raggaria,
niistäpä tuli rotaria.
Nuoruutta väkinääst’ on tavoottaa,
sairahien sutturooren seurassa.
Russahtanusien reekujen johorolla.
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Sauli Perälä, Joose Tammelin, Pekka Einistö
gtr: Joose Tammelin
kb: Sauli Perälä
bass: Petri Välimäki
dr: Ville Karhu
sax: Albert Lenkiewicz, Harri Ylinen
trp Jaakko Salminen
trb: Jukka Ylinen
|
5. Marakatti – masurkka
Marakatti nappisilmä ketinen on elävä,
onneksi ei Pohjam`maalla niitä ole monta.
Hei, juu ja nappisilmä ketinen on elävä!
Raparapara, raparapara, puosta rapa ripajaapi!
Marakatin kulukureitin tyhmempikin huomaa.
Zimpapvesta Kuurtaneelle torttujono suoraa.
Hei, juu, ja suklasilimä kauhia on karvatti!
Raparaparap, raparaparaa, puosta rapa ripajaa!
Marakattein peräpeilit päästää prutkahruksii,
ne kun vattupusikoossa pelemoottaa ja kuksii.
Hei, juu, ja killisilimä ruokotoon on rumatti!
Vaivihkaa vain nuo, krapsehtii sun luo,
puosta rapa ripajaapi!
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Mikko Mäki-Latvala, Joose Tammelin, Sauli Perälä, Harri Ylinen, Jukka Ylinen
|
6. Ei päähny tänne
E-hei päähny tänne. Ei päähny piremmälle.
Eiväkkä pääsny. Ei päähny likellekkää.
Vaikka koitti ne tosi kovaa, puski päälle
sata päivää, siitei tullu mitää, ei päähny,
ei päästetty, eikä päästetä.
Taipaleenjoki, tais jäärä ylittämäti.
Kollaa ja Summa, jäi joinki vapauttamati.
Syntyykös jo se vaikutelma, jottei tänne pyyrelty oo.
Eikä oikeen tykätä, me teistä, fatipäistä, siis ei päästetä.
Taipaleen täys potti, Kitilän paskamotti!
Suomussalmi! Löytövaara, Lemetti,
Siiraa, Uomaa, Lähäre, Terenttilä, Tolvajärvi,
Ägläjärvi, Suvanto, Lieksa, Muolaa, Kelja
Koirinoja, Raatteen tietä päästetty ei eteen eikä taa!
Voitonparaati jäiköhän se pitämäti?
Kuhumo ja Salla, siä tuli ratiritiralla.
Kaikki muu maailma meistä lujaa tykkäs,
jopa myötätuntua lykkäs. Teistä vaan ei
tykätty, ei mihinää, ei kekkää, ei yhtää…
Notta tästä lähäre, kysy: Minkähän tähäre?
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Jukka Isokangas, Joose Tammelin, Jari Latva-Teikari, Jukka Ylinen, Harri Ylinen
kb: Sauli Perälä
gtr: Joose Tammelin
sax: Albert Lenkiewicz, Harri Ylinen
trp: Jaakko Salminen
trb: Jukka Ylinen
bass: Petri Välimäki
dr: Jere Lahti
|
7. Resipelipyhä
Arska irästä nouseskeloo, rauha yllä on maan.
Linnut hirsiä viä vetelöö. Usva montus moojuu
Hiliaaselo loppuu! TARTTAAN RAKTORIN
Ooo Zezor Zetor, Zezor Zetor. Horror Zetor
AJATTELIN TUAS SUNNUNTAIN KUNNIAKSI OTTAA
JA PISTÄÄ PALOOKSI PARI KIVIÄ
NOON KAUAN MUA JO VAIVANNU
SAAVAT NAAPURIT VÄHÄ OHOJELMAA
TOTTAHAN NE SIITÄ TYKKÄÄ, KUKA EI TYKKÄÄSI HE HE
Päivä paahtavan helteenen sai ny suvisunnuntain.
Toiskas viettävät rippijuhulaa,
Puuttuu vaan ohojelmaa. Tosi laarukasta.
Siispä järjestän. Oo trotyyl trotyyl. Trotyyl, trotyyl…
Heinäkuun ehtoo vöhäriäänen, kypsän täyteläänen.
Vaaraamekki tummanpunaahna. Täynnä matoja.
Yö teköö tuluansa!
Ooo maamottorin.Oo maamottorin ja Zetorin
säv: Arbex Fernandosan
suom. san: J.Tammelin, sov: S.Perälä-J.Tammelin
voc: Jari Latva-Teikari, Sauli Perälä, Harri Ylinen, Joose Tammelin
kb: Sauli Perälä
gtr Jyrki Keskinen
bass: Petri Välimäki
dr: Ville Karhu
trp: Jaakko Salminen
sax: Harri Ylinen
trb: Jukka Ylinen
|
8. Ku minoon maroos
Kuollusna eliö lakkaa olemahan olemasta,
eipoo hääviä seuraa tuhkauurnasta:
ja lährössä, filiminä elämä vilajaa silimihnä,
jonsei oo mitää teheny ei palijua näjekkää tierämmä.
Joo ho hoo hoo, Joo, maroos jo kum´moon,
saa Jukka-poikaa huurattaa kovaa!
Joo ho hoo hoo, maroos kum`minoon,
ei kuulu monttuun Rario Novaa.
Pastori praataa jumalisen muistopuhehen,
puostansa keruupi kurkkii harppua viritellen:
”Vainaa oli huumorintajuunen miehiistä paras.”
Kakaasis suorahan nottoli kuivankäläpiä kanavaras.
Joo ho hoo hoo, Joo, maroos jo kum`moon,
saa Lux aeternaa lujaa luukuttaa!
Joo ho hoo hoo, maroos kum` minoon,
ei kuulu looraan Alpinoonin Araatsuaa.
Kuolema useelle ainua on ulukomaanmatka.
Belsebup Airlains vain harrasta ei jatkolentoja.
Pirulla on muorollinen menolipun tarkastusvirka,
periillä lauteella tauolla esiintyy Sammy sekä Kirka.
Joo ho hoo hoo, maroos kum` minoon,
siä festivaaliis ikuusuuren
hengaalen hetki ku lyöö.
Euroviisut, lauantaitanssit,
son yhtä Syksyn sävel-karsintaa
ja marot syöö…
Luojamma ihimistarhas on harvas joriinia,
täynnänsä ojampenkat on tympeetä lupiinia.
Vippaalemaan aijoos ryhryyn
ja vain velekaa lisää tein.
Alhosta maan, ku erkanen,
sen katton voitoksein.
san, säv: Graham Lyle, Benny Gallager
suom.san, sov: Joose Tammelin
voc: Jari Latva-Teikari, Marianna Luopajärvi, Joose Tammelin, Sauli Perälä, Harri Ylinen, Jukka Ylinen
Pohjalainen käyrätorviyhtye: Jouni Suuronen, Harri Ala-Aho, Seppo Istukaissaari, Jenni Hiipakka, Hanna Patana, Petra Lujala
fl.picc, bsax: Albert Lenkiewicz
sax Harri Ylinen
flc: Jaakko Salminen
trb: Jukka Ylinen
gtr: Joose Tammelin
kb: Sauli Perälä
bass: Petri Välimäki
dr: Ville Karhu
|
9. Maamiehen rukous
On ehtoo tullu, askarehet ohi on
valtra pörötetty on liiverihin.
nöyrä maamies, levollensa asettuu
iltarukouksensa tämän lausuu.
Nottei meirän flikka naisi sitä Teuvan sivaria,
jolla sieraamissa roikkuu renkahia
Nottei vasemmistohallitus valtaa Suomen maassa saa,
Herra äänestäthän säkin keskustaa
Harmaantuneen pään tyynylle painaa
ja fällyt vetää… korville
Könninkello puolta yötä raksuttaa,
unta ei saa olis vielä toivottavaa.
Notta markka takaas kauppan
luvat vesakkomyrkyylle
ja valot komsin kylän pururaralle.
Notta pesäpallo saataas olumpiakisoohin
Herra se on lajiista isä´maallisin.
Nottei meirän kranniin muuttaas
se turkkilaanen Ismir Kee,
joka hieltä haisoo vaikkei töitä tee.
Jotta rauhan kyyhky laskeutuusi ylle tämän lakeuren,
eikö samas kyyris mahtuus Kekkonen.
Urho Kaleva hoitaas tämänkin trykkefeilin…
Säv: Gary Fey
san: Jyrki Keskinen
sov: Sauli Perälä
voc: Jukka Isokangas, Sauli Perälä, Mikko Mäki-Latvala, Harri Ylinen
kb: Sauli Perälä
bass: Petri Välimäki
dr: Jere Lahti
sax: Harri Ylinen
gtr: Jyrki Keskinen
|
10. Noiruttu Pohojam´maa
Äälinki pernaa haukkaa, jokahinen jotaki kauppaa.
Pässi se pellolla kuoharin erellä mukkitella koittaa.
Paakari nisuja paistaa, karvari nahkoja haistaa.
Suutari, flekkari, povari, porvari – pulivari, Mata Hari, Kalahari!
Vihalaanen son sitte eriskummallinen elukka.
Ja rautakanki painaa kokolailla.
Tuovilan renki jos suuttuu niin saatari puroohan se.
Noiruttu Pohojam’maa.
Matoluoman Masa kävi suihkus, ja Pyymäjen Pena oli luisus.
Kaikkia outua tapahtuu ku ny vuosituhat taittuu.
Ja jos kalsarisi ovat laureehinsa kusenpolttamia,
niin sano ”ritsumaralla” ja saat lähikaupasta uuret.
Isännät jälijitti keväällä karhua korves.
Ne pyörti ku poluulla vastahan lompsii laama.
Lappajärven rannasta rokotiili nostaa päätä.
Noiruttu Pohojam’maa.
Tiesiittäkö notta tuoreemman tutkimuksen mukahan nämä…
nämä avaruuren mustat aukot, niin saattaa hyvinki pitää
toisella puolellansa valtavan kookkahia Stratos-Pohojam’maita.
Ja Töysäs joka päivä, menny viikolla,
tuli vesikraanoosta niin aiva ehtaa Koskenkorvaa.
Kytölän aittasta kattoo eileen seepra
ja Ketolan muori kamppas lomittajan kumohon;
Noiruttu Pohojam’maa.
Soli tuo Alaharian Kirstiki Ähtäris keskeyttäny tuon osuusmeijeriyhyristyksen
kokouksen ja esittäny jokuja Janis Jopliinin kappalehia.
Yhtenä aamuna auringon tilalla nousi valtavan isoo Mietaan Jussin pää.
Ja Salameenin vanha emäntä voitti krossiajot soramontulla.
Tämä Risikon ministeri, soli ollu hilijan tua Soinin kirijaston katolla,
aiva hiespäin jollaki Telekasterin kopiolla vonguttanu Henriksiä tulohon.
Äystön Orvo tätä tiesi toimittaa,
notta koko aijan oli Marssaalit kiertäny - Noiruttu Pohojam’maa.
säv, san sov: Joose Tammelin
voc: Joose Tammelin, Marianna Luopajärvi, Johanna Kalmari, Matti Ågren, Jukka Ylinen, Jukka Isokangas, Jari Latva-Teikari, Harri Ylinen
sax: Lauri Juvela, Eero Marttila, Mikko Alho, Stefan Lenkiewicz, Albert Lenkiewicz, Harri Ylinen
kb: Sauli Perälä
bass: Petri Välimäki
dr: Jere Lahti
|
11. Täyrellinen hetki
Mikä ny ku ei mikää aharista. Ei rintaan pistä eikä närästä.
Syrän lyö rytmissä, siinä leposykkeessä, ehtoos tyynessä,
ei tee mieli tupakkaa, ei viinan tilkkaakaan,
eikä itikan makkaraa.
Tämon täyrellinen hetki. Pitää panna oikeen silimät kii.
En tohori kuitenkaan…torkahtaa-haa aaa
Kun perkeles on kovetu´m mukavaa.
Mikä ny, ku ei syrän raskas oo.
En tuuman vertaa pauraannuksis oo.
Komiat Jalasverkkarit, jois on takaplakkarit
reisis ponsorit.
Ei käret täräjä, ei huuli väräjä
enkä naje eres näkyjä.
Tämon täyrellinen hetki. Pitää panna oikeen silimät kii.
En tohori kuitenkaan torkahtaa-haa aaa
Kun perkeles on kovetum´mukavaa
Akakkaa ei saa, pilattua tunnelmaa
vaikka erestaa se siinä tantteeraa.
Se siitä motkottaa, nottei tuvas polttaa saa
ja pieksut pitääs jättää porstuaan.
säv: Gary Fey
san: Jyrki Keskinen
sov: Sauli Perälä
voc: Jukka Isokangas, Sauli Perälä, Harri Ylinen, Jukka Ylinen
kb: Sauli Perälä
bass: Petri Välimäki
gtr: Jyrki Keskinen
dr: Ville Karhu
fl: Albert Lenkiewicz
trp: Jaakko Salminen
sax: Harri Ylinen
trb: Jukka Ylinen
|
12. Lapin Lars Leevi Laestadius-luterilaisten-lahkolaisten lappalaisten lasten laulu
Tuntureilla tuiskuttaa - Pyry varmaa kuolemaa.
Hehkuu posket punaiset - Kalman kaamos pitenee.
Seuraa poro latua - Syntinen saa katua.
Laukkaa poro Inariin - Johrata Iisraeliin.
Tuuli lunta leikkisästi huiskii – Kiusaaja niin houkutellen kuiskii.
Jänkhälle jää kaikki huolen häivät – Luetut on kunkin elon päivät.
Yllä revontulet leimuaa – Kadotuksen lieskat roihuaa.
Vapauden riemu rinnassain – harhaa kaikki maallinen on vain.
Loilo loi loi loi loi loi loi loi – Haltuusi sun.
Intenstrikka…
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Marianna Luopajärvi, Jari Latva-Teikari, Joose Tammelin, Jukka Ylinen, Harri Ylinen
fl: Albert Lenkiewicz
kb: Sauli Perälä
perc: Albert Lenkiewicz, Joose Tammelin, Tarmo Peltokoski, Harri Ylinen
|
13. Sankarimma surev`vitunloukolla
Pätmäni pitkiis miettees istuu soffan rahilla,
pohoriskellen puuhaaluunsa järkiä:
Aluuhousut päällyhousuun päällä hiipparoores menöö koko elämä.
Siehen tuli sitte kukas muu, ku Ropini, ”Ihimet poika”
siiton lievä ilimaasu: Sukkahousut kinnootuksis
hohuuttaen höpäji: ”Voi pyhä lehemä!” Pätmäni oli
vanaha ja hupa, pösilö ja ruma, raihnoo.
Ropiiniä ummetus ja tyrä, ynnä keski-ikä painoo…
Sankariimma sieluntila sakia ja sekava,
hysteeristä oirehtintaa pukkas psykopaatiilla,
mutta niiren hovimestari kuolinvuoteellansa
maaten äkkäs ratkaasun ny tosi etevän! Hi!
Niinpä hatkat antooja ne Gothäm Sitylle,
innostuksisna nuo aiva täpäji: Eikä aikaakaa,
ku kaverukset muutti susiluolaan Karijoelle!
Jee, jee, jee!
Roopin lupas luolasta käsin käyrä lukion loppuun.
Pätmäni aikoo märännysen purukalustonsa teettää
kuntoon. Paitti susiluolan perukoolla alkas huumori
huveta, eihän pimees loukos näje kortillekaa ruveta:
Vaikka sinne syytösten sekä hirmu tappeluuren
päälle sulas sovus tilaalivat pitsoja.
Möhömahat lisää mössähtäen muhistuu,
rippeet moraalista pian luhistuu: Joka viikon
kohokohta oli taksireissu Kauhajoen Alakohon!
Sosiaalitäntät haki pois ne talavella, kumpakaa
ei juuri pannu hanttihin. Tyhyjiistä Kossupötiistä
sai pikkujoulukassaan tuhannen eurua! Rapiastikki!
Ja mitä tästä opiitta? No ainakaa ei parane painua
Karijoelle pöffäälemähän, jonsei tierä sieltä
yhtäkää varmaa naista! No se, aiva. No mitä muuta?
Nottei kaikkien nahistunusien ulukolaasten
kipliskapliaasten kannattaasi toikkaroora
sielä raitilla.
Ja viä mukamas lainvalavonnas. Kauhajoeltaki
lakkautettihin poliisi ja putka, koskei Päntänehellä,
saateika Vuorenalustallakaa, oo ikänä tavattu
ensimmäästäkää seinähullua ratis ympärijuovuksis vesurin kans.
Mikki, katto katto, äkkiä ny! Marakatti paskantaa sun tuubaloorahas!
Voi jumalaaaare!
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Juha Uusitalo, Johanna Kalmari, Jukka Ylinen, Pekka Einistö
kb: Sauli Perälä
Pohjalainen käyrätorviyhtye: Jouni Suuronen, Harri Ala-Aho, Seppo Istukaissaari, Jenni Hiipakka, Hanna Patana, Petra Lujala
tb: Mikko Marttila, Ilkka Marttila
|
14. Valakiaa
Molin kymmenen korviilla, sen kuureisukesän -69,
tua Alama-tätin työnä Maresjärvellä.
Ku siä oli mua vuotta nuoree serkkupoika,
Risto, Kraveskyrsä. Käytännös molimma feoraaliorjia.
Heinälato soli meirän Pover-parkki, loppumarkki erusti
yhtä päättymätöntä Puuha-lanriaa…
No, joo… Taikka Juku-Juku-lanriaa.
”Jaha klopit, hörvehrinnälle tuli ny toppi.
Ja kohta ny paineletta klapupinolle!”
”Voi juku!” Ja häh, hää, Alamalta uupuu kummakki
etuhampahat. Silläpä se ei saanu ässää sanotuksi.
Soli selevästi reenannu niitä välttelemähän.
Heinäkuu kallistuu loppua kohore. Iltaan pimetes vain
oleeltihin tuvas toisiamma vaharaten.
Joskus Alama pyysi Ristua laulamahan Iltatuulen viestin,
minkä se ulaji äireensä vollotuksen säjestämänä. ”Uuuuuu”!
Mutta määpä keksiin ruveta pitämähän koko revohkalle tietovisaaluja.
Vastauksis oli useenki ässä. Häh hää, hupaa soli saara
Alama niitä laillansa lausumahan. ”Seuraava tuloo tätille,
jotta mihinä maas valamistetahan Kupla-volokkaria, eli Perse-eres?”
”Länsi-Saksas”!
”Häh häh hää. Väärin, ei sellaasta joukaa ookkaa!”
Pian tuo äkkäs, notta häntä vierähän villikekekalla,
pihaji kiukusta. Ku se jätti vastaamati,
niin soli erityysen tyyryttävää, ku nämä kinkerit useen voitti faari,
Einari! Paat tyhymä.
Älykkyyren osamäärä sama ku kusiluistimen numero.
Yhtenä pyhänä lepäjimmä. Alama leipoo känttyjä.
Mää täytiin soutulavittas ristisanaa ja piruuttani tekeyryyn jälle aiva
hoopoksi ja kysyyn siltä viatoonta notta: ”Mikon koiran sukuunen elään?
Nelijä kiriaanta.”
”Tämä!”
” Aijaijai!” Vastaus tuli siinä siunatus sekunnis, ku se klopahutti
allekirioottanutta kaulimella kaalihin. Yllättävän nopia viiskymppiseksi.
Viikon komeeli musteloon ottas, ja sen takana jo koston kipunat kyti.
Ku Osulan myymäläauto käylääsi, ostiin rempsiästi puntin tikkuja.
Täritäs kuule Jalas-Afroriitte hetkuusen, niin kohta tuuhastetahan.
Riston puhuun ympäri ziu, ziu vä, kä kä viuh.
Ensin poltiimma pelekkiä heiniä, jopa kärähteli pelloolla seipähiä.
Aitas aavisti Alama jotaki mätää.
”Mikä piru tua rätää”! Saatari seipähät tules. Ristee ku olis joku rekkules.
Peijakas ku olis vesiposti. Sillä sammuttaas heleposti.”
Alama tormas eres taa, poukkooli ku pakojänis. Makiasti räkätiimmä ojas
Kaksisesti ei eheraassu. Savun seasta vain kuuluu: ”FFFF”.
Suhinan perusteel `olis luullu siäki olovan jokij`jenkkien avaruushanket.
Me ja Einari siihen ällöötesväjeksi. Faari kysyy, terävä ku oli:
”Ei sunkaa oo valakia karaannu?”
Hairaasin tuhaasta Alaman eväsmaittilaputelin:
”Olisko tämä toimittanu polttolasiv`virkaa ja siitä alaannu?”
Kuhilahia paloo porooksi, mutta ka, ka, ka, ku sammutti.
Pirimmä taukua, ei Alama haistaasi palanusen käryä.
Fundeerasin kyllä jo seuraavaa siirtua!
Jonku aijan perästä eherootimma päinsä risusavotalle lähtyä.
Ripiää marssiimma tomajavaa tietä kirvehet olaalla.
Petäyksen mukkasta koukkasimma takaasi, ohoravainion lävitte
oijeti savusaunalle.
Vähä viritimmä vihaasta valakiaa.
Lipoo lieskat jo laakista laattiaa.
Alama saapuu sylihnänsä kana, kaukaa kuuluu:
”Voi saatana!
Perkeles ny savusauna palaa, vettä pitääs tosi pian valaa.
Sun sata paholaasta ny on merras, olis tarpeheksi ollu yhyres kerras!”
Maharotoon son tervaasia hirsiä tukahruttaa, vaikka klä se sitte sinnitteli.
Lampahantalijalla paasas, kunnes tuli turhan piukat paikat,
Maresjärven Marilynille.
Hämäris palaalimma kotomäjelle.
Alama pihakeinus, pläsi nojesta mustana, tukka karrelle kärvähtänysenä.
”Voi pahuuf!”
Sil`oli samam`moonen pöllämästyny ilimet ku Henriksillä oikeen
kovetus kuningaskanuunas. Kiloonen hauki poikittain pääs…
Ei tohorittu kysyä mitää… Mieli toki teki jotaki lupsakkaa lohkaasta
elikkä tierustella: ”Oottaku teki päähny kuuraketin kyyttillä?”
Joopa, joo. Lomakki lopahti… tai siis raaranta. Pakkaalin kolehiani.
Ja sitte, sitte kävi torella noloosti. Rahkoolas en ookkaa sen koommin
asioonu mihinää merkiis.
Se vajaa tikkupuntti putos multa repusta. Alama älys,
mutta määpä menin klasiista. Ämmässä saalistajan tappovaisto kovaa heräs:
Se pysyy nelijä kilsaa peräs.
” Poliisikko perääs pitääs soittaa? Elävien kirioosta poistaa.
Orotas ku kurkuustas kuristan. Tulipunaaseksi pallis poka puristan.
Ristua en oo sej`jäläkehen rookannu. Soon kuulemma palopäällikkönä Kristiinas.
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Joose Tammelin, Marianna Luopajärvi
vc, vno: Joose Tammelin
fl: Albert Lenkiewicz
sax: Albert Lenkiewicz, Harri Ylinen
trp: Jaakko Salminen
trb: Jukka Ylinen
vla: Albert Lenkiewicz
gtr: Jyrki Keskinen
kb: Sauli Perälä
bass: Petri Välimäki
dr: Jere Lahti
|
15. Livin in the Kurikka
Mitä kuuluu, kukkuluuruu.
Mihinäs päin oikeen meet?
Mitäs jätkät, parrumpätkät,
oottako kotokuntaan palanneet?
Minen täältä ikää pois lähäre
enkä minkää tähäre. ja näin on närehet.
Living in the Kurikka!
Nii nii mitä se tarkoottaa? Soon ameriikkaa
livin in the Kurikka, livin on asustaa,
sitä se tarkoottaa.
Livin in the Kurikka!
Soon asua Kurikan kaupungissa
On katuja, on latuja. On väkiä, on mäkiä.
On pupeja, Laionsklupeja.
On autoja, sankarihautoja.
Minen täältä ikää pois lähäre
enkä minkää tähäre..ja näin on närehet!
Living in the Kurikka!
Niin... livin on ameriikkaa.
Livin on asustaa.
Living in the Kurikka!
Livin on asustaa!
Soon amerikkaa!
Living in the Kurikka
Soon asua Kurikan kaupungissa
Jee, Living in the Kurikka
Jee Living in ö Kurikka
Kato hep! Liv in ö Kurikka!
Täälä tuloo sähkyä seinästä
ja kraanasta vettä lämpööstä
mitä muuta ihiminen tarvittoo
ku rario paitapiiskaa kuunteloo
notta K-koo, U-uu…I-ii, K-koo,
K- sanoomma jo! AAAAA
Living in ö kurikka!
Livin on asustaa!
Sitä se tarkoottaa.
Living in ö Kurikka
Livin on amerikkaa,
Livin on asustaa.
Living in ö Kurikka
SOON ASUA KURIKAN KAUPUNGISSA!
säv, san: Dan Hartman, Charlie Midnight
sov: J Tammelin
voc: Jukka Isokangas, Jari Latva-Teikari, Sauli Perälä, Jyrki Keskinen, Harri Ylinen
kb: Sauli Perälä
bass: Petri Välimäki
gtr: Jyrki Keskinen
dr: Ville Karhu
trp: Jaakko Salminen
sax: Harri Ylinen
trb: Jukka Ylinen
|
16. Helevetin varit keitinveret mojuu syrämmehnäin
Ilimastonmuutos Ilimajokia uhkaa,
jos ilima lauhtuu,
ollen kostia ja lämpöönen kuin morsian!
Ennen oli paremmin,
ku heinätöihin pääsi vielä reellä,
ja mielipiteet säästä alakoo veellä.
Juhannussaunas kiuas oli umpijääs,
siä kaikki nääs, kenas karvareuhkat pääs.
Rapa rapa rap pap pap pap pap pap ruikuttain,
rapa rapa rap pap pap pap pap pap marmattain,
rapa rapa rap pap pap… pap pap urputtain,
luisti juttukin paremmin:
rapa rapa rap pap pap pa pap pap pap pap paa,
rapa rapa rap pap pap pap pap pap pap pap paa,
rapa rapa rap pap… pap pap pap pap paa,
voi kauhiaa, jos piakkoon tarkenoo.
Sateloo Islannin tuhkaa, ilimastonmuutos uhkaa,
ei kunnanhallituskaa paa tikkua ristihin.
Hyi, jos vaikka sukukokouksis arska paistaas
aiva kuin Las Palmasis.
Voi ny juuuuuuuuuuuuuuumanklavita!
Miksei Persukkaa mitää tee?
Mistäs voi sitte marmattaa,
jos arska aina heloottaa,
kas krannillekkaa muuta keksi ei sanua,
paitti ilimoosta prutkuttaa:
Sataas paskaa, panis puimapuuhat pieleen…
Oih! Voih! Auttakos meitä ny JIK lain?
Tierustelen mä vain.
Säv: W.A. Mozart,
san, sov: Joose Tammelin
voc: Mikko Mäki-Latvala
sax: Albert Lenkiewicz, Harri Ylinen
trp: Jaakko Salminen
trb: Jukka Ylinen
mandolin: Joose Tammelin
gtr: Jyrki Keskinen
kb: Sauli Perälä, Tarmo Peltokoski
bass: Petri Välimäki
dr: Jere Lahti
|
17. Kolera
Aahas.Jaahas se olis syksy taas sitte.
Oi,oi totta..mata mihinkähän ne sankoot on tullu syksyllä tällättyä,
kaikki ne pirun loorat.
No, puisia lahonnehia ropalehiahan ne on kaikki tyynni.
Ei niis taharo pysyä pernan perna perr.
Taas kun syksy on, pernamaalle täytyy tryykätä.
Se murheellisten lehtien kanssa tapahtuu
ja niitä pernoojaa kontin lumisatehes.
Taas kun pernoja trenkääs olla monta miljoonaa,
ei niitä oo, niitei vaan oo, kun sangoon pohjalla
Ei niitä oo kuin nimeksi sangoon pohjallaa.
On Osuuskauppahan mun lähärettävä eurojen kanssaaaa
Kun niissä, niissä on kolera, ja tämän laulun nimi on kanski kolera… kolera.
Niin surumielisten perunamaalla hohuuttavien Lapväärttiläisten puolesta…
mää rukoilen… nottei ensvonna niitten tarttis mennä.
Päruun häär kolera, päruun häär kolera, päruun häär kolera, päruun häär kolera.
No tulihan niitä ny joinki yks sankoollinen…sentähä.
säv, san, sov: Matti Ågren
voc: Matti Ågren
kb, dr: Matti Ågren
|
18. Tappelulaulu
Lyökää ny saatanat puukoolla, jos teirän teköö mieli!
Minä poka ringissä retkuttelen, vaikka oon näin musta ja pieni!
Minä olen Taneli se Lilipakasta se pikkuunen ja häjy.
Aina mun ääneni raitilta kuuluu, vaikka mua ei näjy!
Oi saatana, älä ny silimähän lyö sillä puukolla!
Onko teistä poijista miehe vastusta uskallan minä kysyä.
Mullon helapää tupehna ja pannunvarsi povehna
ja paikalla meinaan pysyä!
Innovatiivinen ja oivaltava kans on latomeren nokkela kansa.
Tottu se vaika puukkohon seliäs, ku makaa vattallansa.
Höhö, Höhö, Aiiiii!!! Aiii saa… Aii saatana!!!
Hööhööhöhööhö
Sun konfaruraliali hilipata hittaa
Sirisirihöttän täirää ja höt!
Nilijatu nalijatu flatikutarallaa!
Opettajaaa!! Mitä ny ristuksen tähäre taas?
Nuo isoot kölövit tökkii puukolla yhtä teheren!
Montako kertaa tämä ny täytyy sanua, jottei tartte mennä
pihalle iliman puukkua!
Puukoolla näppärä miehen on iskiä kiinni seinähän riihehen.
Ompahan talles ja nalakis sen aikaa, ku hajetahan kirvestä siehen.
Aii jai! Ristus!
Trad: Alahärmän kansanlaulukirjasta
voc: Joose Tammelin
trp: Jaakko Salminen, Arto Panula
sax: Harri Ylinen
trb: Heikki Viinamäki
kb: Sauli Perälä
bass: Petri Välimäki
dr: Matti Ågren
|
19. Muuttunu en oo
Justihi joo…
Mää aattelen sua; viä muistakko mua.
On rakkaus kypsän keski-ikääsen kiihkeentä aikaa.
Kevät arska jo paistaa, voin leskenlehrenkin haistaa,
Kun Valtralla kynnän näin kolmostiellä keskistä kaistaa.
Mielummin luokses saavun, kun mörskääni maarun.
Vaikka pikkuusen olsikki jäläkehen vuosien russahtanukki.
Mut mun tunnet muksi, vaatteesta tutuksi.
Voit luottaa sä notta mä muutunu en oo
Tiesikkö Aulis, jotta Maikl Tsäksön meinas muuttaa
ennen kuolemaansa Kurikkahan!
Pian pääskyset lentää, kotokuntahan entää.
Ne matoja ja sonsaria elävältä syöö jotta kuksia jaksaas.
Tein myös pyttipannun, join kurria kannun:
Tien täyreltä hapinesta kylyvömies tuloo!!
Voit luottaa sä notta mä muuttunu en ooooooo!!!!!!!!
Joo-o, Mullon kolome kertaa tullu, tuota, emännistä ero,
mutta hyvinki vois mennä vielä neliännenki kerran naimisihi,
nimittäin sanas sanotahan, jotta hyvästä piisaa usiammallekki…
säv: Leslie Bricusse, Anthony Newley
san: engl: Leslie Bricusse, Anthony Newley/suom. J Tammelin
voc: Harri Ylinen
flc: Jaakko Salminen
sax: Harri Ylinen, Albert Lenkiewicz
trb: Jukka Ylinen
kb: Sauli Perälä
gtr: Sami Silen
bass: Petri Välimäki
dr: Jere Lahti
|
20. Führerbunkerhumppa
(Yritin kirijoottaa sanat, mutta sormet hyytyy...)
säv, san, sov: Joose Tammelin
voc: Joose Tammelin
sax: Heikki Turunen
bass: Petri Välimäki
dr: Justus Ojaniemi
rec: Pekka Männistö
|
|
