ÄÄNEN SYNTY JA LOPETUS: Äääntä pitääs yleensä tulla uruusta tasan niin kauvan ku kullostekki viittii koskettimia painaa. Sitte ku nostaa käret pois, niin HEP --- ei enää mitää kuulu, siihen toppas tykkänänsä niinku seinähän soitet. ( Täs mieles äänen tulon lopetus on aiva ku krannin eresmennysen puliukko Feeli-vainaanki lähtö, notta ku se kunnolla kuoli, niin jopa kohta lakkas olemasta).

HARMOONIAT: Sointua löytyy kahta sorttia: hilipiää ja haikiaa. Ruuri piristää niinku hömpsyt ja molli herkistää porajamahan.

Kauvan lasetettuna alakaa ruurit naurattahon, mollit pakkaa rääyttämähän ihimisiä. Sitte jos triios alakaa vilijellä molempia sekaasi, niin tieroksi vain, notta son sitte pasisti ku on ensimmääsenä aiva sekaasi.

YHTYESOITTO: Yhtehenspelaaminen onmaukiaa, son alootettava mitä pikimmiten. Sillä lailla saa kampraattiaki. JOnsei ny niin hyviä niin kumminki. Orkesterihin kannattaa ottaa vaikka pitkin hampahin joku jollon pakettipirssi.
Kas riskis kunnos ku mullaki tuota ylipainua pukkaa, niin keikkapalakkiot jaan aina massan mukahan. Rumpsuttajaksi ottaa jonku köykääsen ja hinteläv'vain (paitti sitte tämei käy tämä jakoperusta, jos Ojalipastin Risto tuuraa Reinua passos).

<<Edellinen sivu Seuraava sivu>>